Rakennuksissa kasvavat mikrobit vaativat kasvaakseen vähintään +5°C lämpötilan. Mikrobien kasvunopeuteen vaikuttavat sekä lämpötila, että rakennusmateriaalin suhteellinen kosteus. Eri mikrobilajit ovat kuitenkin sopeutuneet erilaisiin kasvuolosuhteisiin. Lahottajasienet tarvitsevat kasvaakseen enemmän kosteutta kuin esimerkiksi kserofiiliset homeet, jotka kasvavat jo RH 70% vähimmäiskosteudessa. Vähäisissä kosteusmäärissä elävät homeet tarvitsevat toki lämpöä pystyäkseen kasvamaan. Normaalissa huoneilman lämpötilassa +21°C tarvitaan suhteellista kosteutta RH 73%, jotta kasvu voi alkaa. Yleensä vähimmäiskosteus joka eri rakennusmateriaaleille syntyvään homekasvustoon vaaditaan, on RH 75% – RH 80%.

Herkästi homehtuvia rakennusmateriaaleja ovat mm. kartonkipintaiset kipsilevyt, puusta- ja paperista valmistetut tuotteet, eläinperäiset materiaalit (esim. vanhat tasoitteet), pellava, olki, korkki jne.

Uusi puhdas betoni on homehtumisen suhteen turvallinen materiaali. Uudessa ja puhtaassa betonissa ei home pysty kasvamaan, koska se on voimakkaasti alkalista (korkea pH). Vanha betoni sen sijaan on menettänyt alkalisuutensa (karbonatisoitumisen takia), joten sen pinnalla ja halkeamissa voi kasvaa hometta ja sädesieniä.

Mineraalivilla on uutena ja puhtaana heikosti homeiden kasvua ylläpitävää. Vanhemmissa villoissa voi olla paljon ulkoilmasta tullutta epäpuhtautta, joka kosteuden kanssa antaa hyvät mahdollisuudet mikrobien kasvulle. Joskus villat likaantuvat jo rakennusvaiheessa, ulkona säilytyksen tai pölyn takia.

Home voi rakennuksissa kasvaa melkein missä materiaalissa tahansa. Kosteus ja epäpuhtaudet ruokkivat homeiden kasvua. Joskus voi olla vaikeaa erottaa rakennuksen normaalien kulumisien ja ikääntymisien seurauksena tulleita vaurioita varsinaisista kosteuden aiheuttamista vaurioista. Laboratoriotutkimuksin voidaan määrittää, onko rakenteessa kosteusvaurioindikaattorihomeita.

Homekasvustojen löytäminen rakenteista on kuntotutkimuksissa suuri haaste. Kosteusmittaus ei välttämättä aina paljasta ongelmaa, koska kosteusmäärä voi vaihdella, tai vaurioitunut kohta on saattanut kuivua. Mikrobinäytteitä on järkevää ottaa vain niistä kohdin, joista voidaan tehdä oleellisia päätelmiä rakenteen kunnosta. Mikäli mikrobeja löytyy, täytyy vielä punnita tarkkaan löydöksen haitallisuutta. Haitallisuuteen vaikuttavat mikrobilajisto, vaurion laajuus, onko yhteyttä sisäilmaan ja kasvuston runsaus. Lähtökohtaisesti mitään kasvustoa sisätiloissa ei voida sallia.  Kokonaisuus ratkaisee, eikä esim. pelkän mikrobilajin perusteella voida tehdä johtopäätöksiä.

Mikäli selvää tietoa vauriokohdasta ei ole, on homekoiran käyttö tutkimuksen aluksi osoittautunut todella hyödylliseksi. Vaikka ammattilainen osaa määrittää riskirakenteet ja tehdä tutkimussuunnitelman, voi koira antaa vielä erittäin tärkeää lisätietoa tutkimuksien onnistumisen kannalta.

Huolimatta siitä missä kohtaa home kasvaa, tai kuka sen sieltä on löytänyt, on lopulta tärkeintä selvittää mikä homeen on aiheuttanut. Korjaustoimenpiteitä ei kannata tehdä, ennen kuin on varmistettu, että vaurio ei uusiudu korjauksen jälkeen.

 

Tiina Tanskanen

(RI AMK, Kosteusvaurioisten rakennusten korjausasiantuntija)

 

 

Leave a Reply